Kasvava kokoelma Suomen Shakkeja löytyy skannattuina lehden arkistosta.
Monilla pelireissuilla Räisän Unto on kertonut värikkäästi turnauksestaan 1960 Leningradissa. Tässä hänen tarinansa Suomen Shakissa nro 1 1961.
U. Räisä:
TAIMANOV VOITTI NIUKASTI LENINGRADISSA
Tuskin olivat Leipzigin shakkiolympialaisten rasittavien, mutta muutoin miellyttävien päivien väsyttävät vaikutukset menneet ohitse, kun jo Leningradissa alkoivat 16.11. 60 uudet kamppailut.
Suomen edustajana oli allekirjoittaneella kunnia ottaa osaa Itämeren maiden toiseen kansainväliseen turnaukseen, jossa mukana olivat suurmestarit Mark Taimanov (Leningrad), W. Unzicker (L-Saksa), kv. mestari W. Mikenas (Liettua), mestarit A. Gipslis (Latvia), I. Nei (Viro), G. Borisenko (Venäjä), Z. Doda (Puola), Itä-Saksan mestari W. Pietzsch ja hänen maanmiehensä mestari D. Bertholdt, Tukholman mestari A. Burehäll ja Leningradin Keskusshakkiklubin mestari P. Kondratjev.
SM Unzicker, Itä-Saksan Pietzsch, Puolan Doda ja allekirjoittanut olivat olleet mukana myös Leipzigissä, joten jouduimme välittömästi melkein suoraan matkustamaan sieltä Leningradiin. Sunnuntain tienoissa oli onneksi ai’kaa käydä vaihtamassa talvivaatteet Helsingissä, josta lähdin junalla maanantaiaamuna jatkamaan matkaa Leningradiin.
Bortsh-keittoa ja Unzickerin juttuja
Noustessani junaan Helsingin asemalla näin tutuntuntuisen hahmon pilkoittavan eräässä vaunuosastossa. Kurkistaessani sitten hyttiin osoittautui näkemäni oikeaksi, sillä suurmestari Unzickerhän siellä istui kuten olinkin arvellut.
Unzicker muisti Tukholman Eurooppa-Cup-kilpailuista “Meister Reesen”, joten juttu alkoi pian luistaa. Etupäässä olin kiitollisena kuuntelijana erinomaiseksi tarinoitsijaksi osoittautuneen Unzickerin kertoessa eri puolilla shakkimaailmaa tapahtuneita asioita tai ‘kuulemiaan hyviä kaskuja. Näin kului matka nopeasti ja Viipurissa venäjänkielen taitoinen Unzicker tutustutti allekirjoittaneen ensi kerran venäläiseen ruokaan, nimittäin erinomaisen maittavaan bortsch-keittoon, josta voi samalla kertaa sanoa, että se on liha-, makkara-, kaali- ja tomaattikeittoa.
Savolla selvisi Leningradissa
Leningradissa olivat vastaanottajat asemalla, joten alku sujui kaikin tavoin miellyttävästi. Majoituspaikkana oli pelaajille varattu liiankin tilavat huoneistot Europeiskaja-hotel1ista, jonka kansainvälisessä atmosfäärissä viihdyimme oikein hyvin. Ruokailu oli järjestetty myös sinne, ja “menu” oli venäjän-, englannin- ja saksankielinen. Kielen puolesta myöskään ei o]lut vaikeuksia sillä useimmat osanottajat puhuivat saksaa. Iivo Nein ja Mikenasin kanssa taas selvitettiin asioita selvällä savolla. Ruotsalainen Burehäll oli tässä suhteessa huonoimmassa asemassa, sillä vain allekirjoittanut toimi tulkkina hänelle. Valitettavasti en osannut ,kääntää ‘kaikkia ruokapöydässä kuultuja hävyttömän hienoja juttuja, koska ,kouluissa ei ole opetettu vastaavia sanoja …
Teatterimainen turnaussali
Kilpailut pelattiin Leningradin Keskusshakkiklubissa, jonka teatterisalia muistuttavassa huoneistossa olivat pelaajat sioitetut lavalle, ja yleisö seurasi jokaista ottelua suurista seinätauluista. Tämä takasi paremman pelirauhan, joskin katsojien aploodit ja puheensorina välistä sitä hieman häiritsivät. Muuten kilpailujen organisaatio toimi hyvin ja osanottajien viihtyisyydestä huolehdittiin erinomaisella tavalla.
Vapaapäivinä oli järjestetty erilaista ohjelmaa, ‘kuten käynti baletissa, ranskalaisessa sirkuksessa, Eremitage-museossa ym. Itse kilpailuista todettakoon, että suurmestarit olivat tällä kertaa arvonsa mukaisesti kärjessä, mutta heidän järjestyksensä olisi saattanut olla myös toinen.
Voittaja lujilla
9. kierroksella nimittäin allekirjoittaneen onnistui yllättää valkeilla pelannut suurmestari Taimanov pitkällä sommitelmalla, joka merkillisesti johti voittoloppupeliin, vaikka mustalla oli upseeri vähemmän. Valitettavasti sommitelmien ,keskipaikkeilla tehty heikko K-siirto antoi valkealle tilaisuuden shakkien avulla saada kiinni mustan vaarallinen vapaasotilaspari, ja kun musta ei keksinyt asemassa piilevää tasapelimahdöllisuutta, sai Taimanov tärkeän kokopisteen. Tämän jälkeen hän vain varmisti voittonsa pelaamalla tasan pahimpien kilpakumppaniensa Unzikerin ja Gipslisin kanssa.
Suurmestarien jälkeen seuraaviksi tulleet Gipslis ja Borisen’ko eivät vielä ole kansainvälisiä mestareita, mutta heidän pelitaitonsa on lähellä suurmestciluokkaa, jota osoittaa. myös heidän pelaamisensa Neuvostoliiton finaaleissa.
Gipslis saa muuten tämän kilpailun jäl,keen kv.mestarin arvon, sillä hän ylitti tavoiterajan 7 pistettä, jonka lisäksi oli aikaisempia ansioita.
Loppukierrokset ratkaisevan tärkeitä
Kv. mestari Mikenas Liettuasta oli viime vuonna vastaavassa kilpailussa toinen mm. ennen MM-Talia, mutta tällä kertaa eivät pelit luistaneet edellisen vuoden malliin, joskin luja loppukiri toi vielä hyvän sijoituksen. Puolalainen mestari Doda pelasi jo Leipzigissä mainion tuloksen 8’1/2 pistettä 13:sta, joten hänen sijoituksensa ei ollut erikoisempi yllätys. Sen sijaan Leipzigissä suurmestarin normin tehnyt Itä-Saksan mestari Pietzsch, joka saanee siitä tavallisena mestarina vain kv. mestarin arvon, yllätti kaikki negatiivisesti häviämällä alkupuolella 6 peliä, jonka jälkeen hän otti lujan kirin voittaen kaikki kolme viimeistä otteluaan.