1935 – 2018
Shakkijohtaja loi Klubiin joukkuehengen
Pitkäaikainen shakinpelaaja ja järjestöaktiivi Erkki Aaltio menehtyi 4. joulukuuta 2018 Helsingissä. Vaikka Aaltio on poistunut shakkilaudalta, hänen elämäntyönsä Suomen shakinharrastajien keskuudessa elää.
Erkki Aaltio
syntyi Hangossa 16. syyskuuta 1935 perheen ainoana poikana. Hänellä oli
kaksi vanhempaa sisarta Leena-Maija ja Kirsti, joten kuopuksella oli kotona
monta hoivaajaa. Perheen isä toimi ruotsinkielisen Tenalan (Tenhola)
nimismiehenä. Vienankarjalaista sukua oleva äiti kuului tunnettuun Sofronoffien
kauppiassukuun, josta osa käytti suomalaista nimeä Sovero. Vuonna 1939 Aaltion isä
nimitettiin Tikkurilan nimismieheksi ja perhe muutti Helsingin pitäjän vilkkaaseen
asemakeskukseen pääradan varrelle.
Erkki Aaltion
lapsuus ja kansakoulu osuivat sotavuosiin. Perhe sai kokea Helsingin
pommitusten kauhut, koska Tikkurila oli tärkeänä rata-asemana usein viholliskoneiden
kohteena. Sodan jälkeen Aaltio aloitti oppikoulun Keravan yhteiskoulussa. Koulumatkat
kuljettiin junalla, joten koululaisten päivät olivat todella pitkiä. Aaltio kirjoitti
ylioppilaaksi vuonna 1954. Armeijan ja RUK:n jälkeen hän aloitti opinnot Helsingin
kauppakorkeakoulussa ja valmistui ekonomiksi 1959. Kauppakorkeakoulun
kursseilla ja oppilaskunnan riennoissa Aaltio tutustui viipurilaiseen Ritva
Suokkaaseen, joka erikoistui valmistuttuaan kauppakirjeenvaihtoon ja pääsi
opettajaksi juuri perustettuun Helsingin sihteeriopistoon. Ritva ja Erkki vihittiin
avioliittoon vuonna 1966.
Työuransa Aaltio
aloitti Keravajoen varrella sijaitsevassa Oy Schildt & Hallberg Ab:n maali-
ja tapettitehtaan taloushallinnossa vuonna 1959. Yrityksestä kasvoi nopeasti
Tikkurila Oy, joka on nykyisin kansainvälinen maalien valmistamisen suuryhtiö. Aaltio
siirtyi Väritukun kautta Tukkupartin talousjohtajaksi. Sieltä Aaltio jäi
eläkkeelle vuonna 1996, kun Kesko järjesteli Tukon piirissä toimineita
yhtiöitä.
Yli 50 vuotta
kestäneen avioliittonsa aikana Erkki ja Ritva harrastivat aktiivisesti
kulttuuria ja matkustivat paljon muun muassa Suomen naapurimaissa ja
Keski-Euroopassa. Etenkin Kauppakorkeakoulun kurssiseniorien matkat olivat
heille mieluisia tapahtumia. Molemmat myös lukivat runsaasti, varsinkin ruotsinkielistä
kirjallisuutta. Aaltion ylivoimaisesti tärkein harrastus oli kuitenkin shakki.
Ritvan mukaan Erkin elämässä suurin asia oli shakki, ja sen jälkeen tuli hyvin pitkä
väli ennen kuin muut harrastukset ja ihmiset pääsivät mukaan kuvaan.
Erkki Aaltion
nuoruudessa 1950‑luvulla shakki eli Suomessa kukoistuskauttaan ja nousi
suosituksi peliksi koulupoikien keskuudessa. Aaltio oppi pelin alkeet isältään,
joka vei poikansa Helsingin Shakkiklubin HSK:n peli-iltoihin. Niiltä vuosilta
oli peräisin Aaltion kaunein shakkisaavutus: Nuorten SM-turnauksen hopeamitali vuodelta
1955. Aaltion kehitys shakissa oli nopeaa ja jo parissa vuodessa hän saavutti
mestariehdokkaan arvon. Hän pelasi eri turnauksissa tiukkoja otteluja muun
muassa Ilkka Kangon, Allan Kiviahon, Erkki Sahlbergin ja Torvald Permanin
kanssa.
Tultaessa
1960‑luvulle HSK eli maan vanhimpana shakkikerhona voimakkaan nousujohteista
aikaa. Eero Böök nimitettiin klubin puheenjohtajaksi vuonna 1963, ja hän kutsui
Aaltion mukaan hallitukseen. Siitä alkoi Erkki Aaltion 40‑vuotinen
hallitusjakso, josta viimeiset 35 vuotta 1969–2004 hän toimi HSK:n
puheenjohtajana.
Puheenjohtajakaudellaan
Aaltio tukeutui vahvoihin järjestöaktiiveihin Vilho Palomaahan ja Pekka
Palamaahan. Koska HSK nautti laajaa kannatusta muilta kerhoilta, voimakolmikko pystyi
vaikuttamaan moniin uudistuksiin. Yhteistuumin he suunnittelivat uuden, suositun
turnausmuodon: jokavuotisen joukkueiden Suomen mestaruusturnauksen. Lisäksi he
vaikuttivat aktiivisesti pelaajien ratinglaskennan uudistamiseen ja edistivät
selo-laskennan käyttöönottoa Fiden ohjeiden mukaisesti. Aaltio kuului myös Suomen
Keskusshakkiliiton hallitukseen kymmenen vuotta 1973–1983.
Shakkivaikuttajana
Erkki Aaltiolla oli luontainen taito säilyttää vanhaa ja omaksua sopivasti
uutta. Hän vaistosi, että maailmanshakki oli demokratisoitumassa ja kilpailujen
luonne muuttumassa, kun suuret ikäluokat vyöryivät pelisaleihin. HSK:ssa Aaltio
järjesti Tenho Bäckströmin avulla viikonloppu‑ ja klubiturnaukset Santahaminan
Aliupseerikerholla. Iso-Roban peliluolassa alettiin pitää yhdessä Gambiitin
kanssa korkeatasoisia kerho-otteluja eri luokissa. Lisäksi järjestettiin
vuosittain ystävyysturnaus Tukholman vanhimman kerhon Stockholms Shacksällskapetin
kanssa.
Aaltio
onnistui hankkimaan shakkiturnauksiin myös kansainvälisyyttä ja medianäkyvyyttä,
kun HSK allekirjoitti sponsorisopimuksen Helsingin
Sanomien kanssa. Vuosina 1981–1986 pelattiin kolme korkeatasoista
kansainvälistä HS-turnausta, jotka uutisoitiin näkyvästi. Viimeinen turnaus
vuonna 1986 oli samalla klubin 100‑vuotisjuhlakilpailu.
Pelaajana
Erkki Aaltion parhaat saavutukset tulivat joukkuekilpailuista, sillä työelämän
haasteet rajoittivat hänen mahdollisuuksiaan osallistua henkilökohtaisiin turnauksiin.
Sitä vastoin joukkueiden Suomen mestaruuksia hän oli voittamassa kahdesti ja
muita mitaleita kuusi kertaa. Pikashakin joukkuekilpailuista HSK:n joukkue,
jossa Aaltio pelasi, sai viisi mitalia. Täytettyään 60 vuotta hän osallistui
moniin senioriturnauksiin ja saavutti SM-hopeaa vuonna 2004. Varsin riemukas
oli Aaltion voittama hopea Itävallan Veldenissä vuonna 2008 seniorijoukkueiden
EM-turnauksen 2. pöydällä. Kirjeshakkia Aaltio pelasi pitkään ja hän saavutti
siinä kaksi joukkuemestaruutta sekä henkilökohtaisen SM-hopean 1980.
Aaltio
säilytti korkean pelitason aivan elämänsä loppuun saakka. Vaikka hän joutui kamppailemaan
vaikean sairauden kanssa monen vuoden ajan, hän jaksoi osallistua HSK:n
peli-iltoihin ja JSM-otteluihin. Vielä vähän ennen joutumistaan viimeisen
kerran sairaalaan marraskuussa 2018 hän pelasi HSK:n joukkueessa. Erkki Aaltio
menehtyi 4. joulukuuta 2018 Suursuon sairaalassa Helsingissä.
Uransa aikana
Erkki Aaltio palkittiin kaikilla kotimaisilla shakin ansiomerkeillä. Hänestä
tuli HSK:n kunniapuheenjohtaja vuonna 2004, ja vuonna 2006 hän sai Shakkiliiton
kultaisen ansiomerkin. Aaltio oli kaikissa tehtävissään esimerkillinen
joukkuehengen luoja, joka aina ajatteli sekä klubin että suomalaisen shakin
etua. Hänessä klubi menetti myös pyyteettömän mesenaatin, joka auttoi pelaajia
monin tavoin.
Petri Saharinen
