Jouko Unhola 1948 – 2018

Helsingin Shakkiklubin pitkäaikainen jäsen Jouko Unhola kuoli lokakuun 29. päivä. Hän pelasi aktiivisesti kolmenkymmen vuoden ajan Klubin joukkueissa. Jouko pelasi Klubin Suomen joukkuemestaruuden voittaneessa joukkueessa 1982. Klubin liigajoukkueessa hän pelasi vuosina 1976 – 2007 yhteensä 66 peliä (+28=9-29), mestarijoukkueen lisäksi kaksi kertaa hopea- ja kolme kertaa pronssijoukkueessa. Jouko nousi mestariehdokkaaksi 1974.

Jouko Unhola HSK 120v juhlassa ( pj. Pekka Palamaa)

Vuonna 1983 Jouko oli mukana Klubin Euroopan Cupin joukkueessa Belgradissa pelaamassa “Punaista Tähteä” vastaan ollen ainoa koko pisteen ottaja.  Matkalta oheinen Allan Kiviahon muistelo: (ja tarinassa mainittu Joken peli tässä)

Vuonna 1983 Klubi oli Suomen joukkuemestari sekä lähi- että kirjeshakissa. Pääsimme edustamaan Suomea Eurooppa-cup’iin. Ensimmäinen vastustajamme oli kivenkova “Crvena Zvezda” (Punainen tähti) Beogradista, kärjessään supersuurmestari Ljubomir Ljubojevic, silloinen maailman rangilistan kolmonen. Pelasimme Crvena Zvezdan jättiläismäisen jalkapallostadionin hallintorakennuksessa. Saimme ensimmäisellä kierroksella selkäämme 6-0, mutta Timothy Binhamilla oli voittoasema itseään Ljubojevic’ia vastaan – jonka koko muu jugoslaavien joukkue kävi pelin jälkeen kilvan todistelemassa. Ljubo kykeni suuren rutiininsa ansiosta kääntämään pelin lopulta voitokseen. Minä kamppailin 11 tuntia sitkeästi suurmestari Knezevic’iä vastaan kunnes keskiyöllä itse Ljubojevic saapui muuten tyhjään saliin ja loi minuun mulkaisun, josta ilman serbiankielen taitoakin ymmärsin: “Nyt on aika luovuttaa!”. Ilkka Kankon kanssa vitsailimme että vastustajien autonkuljettajakin oli vahvempi shakinpelaaja kuin meistä kukaan. Mutta toisena päivänä hävisimme enää 2½-3½ kun jugot suostuivat moniin tasapeleihin. Minä olin vähällä voittaa mustilla suurmestari Janosevic’in, joka oli tullut kuuluisaksi voittamalla kaksi maailmanmestaria, Mihail Tal’in (jonka Kanko päihitti Moskovassa pikapelissä saaden siitä diplomin) ja itsensä Bobby Fischerin, Fischeriä vastaan “Jano” viivytti kuulemma tahallaan armoniskua niin että peli meni kuoreen kahdesti, Jano nautti lehtien otsikoista: “Peli Fischer – Janosevic keskeytyi Janosevic’in selvässä häviöasemassa.” Pari vuotta myöhemmin pelasin Zürichissä Sveitsissä simultaanissa tasapelin Boris Spasskia vastaan ja keskustelin näytöksen jälkeen tuntikausia 10 sveitsiläisen seurassa Spasskin kanssa. Yksi sveitsiläisistä oli kovasti Janosevic’in näköinen, josta huomautin hänelle. Taas yksi niistä harvoista miljoonan taalan sattumista: Sveitsiläinen kertoi tuntevansa Janosevic’in ja pelanneensa häntä vastaan jo ennen sotaa … Jouko Unhola oli kuitenkin meistä ainoana “autonkuljettajaa vahvempi”, hän agressiivisen ja epäortodoksisen pelityylinsä voimalla kukisti yhden niistä lukuisista Jugoslavian Kovacevic’eista. Jugoslaavit kohtelivat meitä pelilaudan ulkopuolella erittäin ystävällisesti. Kansainvälinen mestari Nedeljkovic, joka oli osallistunut Maailman terveysjärjestön New York’in toimistosta käsin Pekka Puskan Karjala-projektiin ja pelannut kerran Klubilla pikapeliä, syleili meitä sydämellisesti. Hotellissa virkailija luetteli aina saapuessamme “nimiämme”: ‘Botvinnik, Tal, Petrosjan, Spasski …’. Museoitu Beogradin shakkikerho uhkui seinistään shakin maailmanhistoriaa. Emmepä tienneet että Jugoslavian päivät olivat luetut. Juuri ollessamme lähdössä kotiin Jouko Unhola tokaisi: “Ei pojat, j-lauta, minun täytyy saada se kirja!” Hän ryntäsi Erkki Aaltio ja minä kannoillaan kuuluisan “Terazijen” kirjakauppaan ostamaan kirjan “Jugoslavian aarteet”. Kuten Erkki totesi muutama päivä sitten, näin onnistumme pelastamaan itsellemme palan Jugoslavian historiaa.

HSK kuvastossa kuvia Jouko Unholasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *